Jos jotain olen reilun kahden kuuukauden aikana oppinut niin sen että ranskalaiset tykkää luokitella asioita ja laatia älyttömiä sääntöjä. Ja rikkoa niitä.

Olen muun muassa saanut tietää  että hiusteni väri on kastanja. Ei siis "sellainen ruskea" tai "aika tumma" tai  "maanvärinen" niin kuin Suomessa vaan nimenomaan kastanja. Tätä on minulle hokenut vakuuttavalla äänenpainolla sen verran moni paikallinen että on pakko uskoa.

Siis, voitte kuvitella että jos jossain maassa on yleiset, standardoidut luokitukset hiustenväreille niin miten on sitten vaikkapa tekstilajien laita. Kirjoitin tässä taannoin tiivistelmän, kun ajattelin että se olisi simppeli tapa harjaannuttaa kirjallista ranskaa, enkä mitenkään juuri tiivistelmän kirjoittaakseni. No, opettajan palautteesta sain sitten tietää että näillä on täällä jotkut yleisesti tunnustetut säännöt le résumén laatimiseen. Ja kaikkien tiivistelmien tulee olla juuri eikä melkein sääntöjen mukaisia.
Jos Suomessa esseessä on alku, keskikohta ja loppu sen vuoksi että se on loogista, täällä niin on sen vuoksi että pitää olla. Se on sääntö.

Tilannetta hämmentää se, että jotkut säännöt puolestaan ovat vain viitteellisiä. Esimerkiksi punainen valo liikenteessä ei ollenkaan välttämättä tarkoita sitä että pitäisi pysähtyä - edes autojenkaan.

Ja kun ranskalaiset jotain päättävät, sen he vievät loppuun. Kun jokin asia ei toimi, se todella ei toimi.
Esimerkiksi nyt vaikka se liikenne. Jos otetaan sellainen kuvitteellinen tilanne että metro olisi lakossa niin kaikki olisivat tietenkin kadulla autoineen. Lopulta oltaisiin siinä tilanteessa että risteys olisi ääriään myöten täynnä autoja koska kukaan ei pääse liikkumaan minnekään. Eikä kukaan halua väistää. Mutta kaikilla on tietenkin mielipide asiaan, ja se ilmaistaan voimaakkaasti käsillä huitoen, huutaen ja tauottomasti töötäten.

Silloin suomalainen puikkelehtii pyörällään vikkelästi autojen välistä väljälle kadulle. Ja kotiin polkiessaan hyrisee voitonriemuisesti - mutta äänettömästi.