Pariisissa on paljon toreja. Niistä ihmiset ostavat tavaroita ja ruokaa, eivätkä aina mene tylsiin supermarketteihin. Vielä eilen ajattelin että se olisi kiva.

Muutettuani vastikään kesäkämppään pari kaupunginosaa itään päin sain tietää että aivan uuden asuntoni lähellä on iso tori joka tiistai ja perjantai.Olin kuullut että vihannekset ja hedelmät ovat siellä (useimmiten) tuoreita ja paljon halvempia kuin kaupassa. Siispä lähdin kokeilemaan itse.

Hyvin pian opin ettei torille noin vaan mennä. Torikäyntiin pitää olla kunnollisesti varustautunut. MISSÄÄN NIMESSÄ SINNE EI MENNÄ juuri lenkiltä palattua vielä jumppatrikoissa ilman rintaliivejä, kasvot punakkoina, ei ei ei.

Väentungoksessa nimittäin ihmettelin miten takanani tuuppaavan miehen kädet sattuivatkin aina olemaan juuri takapuoleni korkeudelle. Vaihdoin paikkaa jonossa, yritin välillä kiirehtiä välillä hidastella, mutta aina sama punapaitanen mies oli takanani, kädet takapuolessani. Niin kauan jaksoin vielä uskoa sattumaan ja ihmisten hyvään tahtoon, kunnes mies puhui: "Mistä olet kotoisin, olet todella kaunis". Aikamoinen iskutaktiikka, sanoisin. Miehelle en suutuksissani osannut sanoa mitään, siirryin vain kävelemään torikojujen toiselle puolelle.

Kun uskoin jo hukanneeni lähentelijän, uskalsin taas palata pääväylälle. Enkä punapaitaista vähään aikaan nähnytkään, mutta eikö mitä tielleni osunut toinen, tällä kertaa mustassa takissa. Yhtä itsepintaisesti hän pysytteli takanani, kädet milloin minkäkin kriittisen paikan kohdalla. Punapaitanenkin ilmestyi vielä kuvioihin ja vuorotellen heitä väistelin, kun oli päässyt eroon yhdestä, ilmestyi jostain toinen.

No, valitettavasti tällainen ei ole Pariisissa aivan tavatonta. Olen jo kehittynyt suurinpiirtein kuuromykäksi kadun varrella seisovien miesten sutkautuksiin. Ja ruuhkametrossa saa välillä miettiä, tietävätkö ihmiset todella missä käpäliään pitävät. Mutta sellaisesta pääse yleensä helposti eroon kadunpuolta tai metrovaunua vaihtamalla.

Entä mitä pitäisi tehdä silloin kun lähentely vaanii keskellä päivää ruokaostoksilla muka vahingossa?
Yritin tätä: sanoin miehille useaan otteeseen hyvin selvästi ranskaksi ja englanniksi että minua ei kiinnosta, lähtekää pois, jättäkää minut rauhaan.
Sillä ei ollut mitään vaikutusta heidän toimiinsa.
Siis piilottelin kojujen takana ja välissä kunnes punasipulit ja aitoviikunat oli ostettu, ja painelin kotiin.

Olisiko taktiikka B burkhan osto?