Jahas. Talvi on tullut  Pariisiin.
 
Luulin pääseväni lauhkeaan mannerilmastoon, pois pohjoisen rannikkokaupungin rännästä ja viimasta. Mutta mitä vielä, paikallinen ystäväni kertoi että luvassa on parin kolmen kuukauden mittainen, vuotuinen sadekausi. Ja vaikka yleensä sääennustuksiin ei Ranskassa juuri voi luottaa, tämä manaus tuntuu ainakin toistaiseksi pitävän kutinsa: pari viikkoa on jo tullut vettä niskaan enemmän tai vähemmän yhtä mittaa.
Ja kaiken lisäksi ilkeä tuuli rikkoi sateenvarjoni, kun viikko takaperin olin katsomassa linnoja Loiren varrella.

No, vaikkei ulkona tee juuri mieli flaneerata, sisällä on parhaimmillaan rattoisaa. Varsinkin iltaisin kun ullakkohuoneen katto ropisee unettavasti.

Sitä paitsi, sade tarjoaa myös oivan tekosyyn (opiskelun asemesta) paeta märkää todellisuutta elokuvateattereiden hämärään. Sillä jos jotain Pariisissa kannattaa tehdä niin käydä elokuvissa! Teattereita on varmaan jos ei kahta sataa niin ainakin sataviiskyt. Väittävät että yksin Champs Elyséen varrella kuutisen kymmentä. (Liikenisiköhän pari Helsinkiin? Jos kauniisti pyytäisi.) Suuret firmat ovat toki täälläkin syöneet pieniä saleja sisäänsä, mutta silti monet idyllisen rauhaisat sopet vielä sinnittelevät urheasti markkinavoimia vastaan. Ja vaikka televisio on täällä pakkoranskan tyyssija (ne dubbaa ihan kaiken ulkomaankielisen, haastattelutkin!) elokuvateattereista version originaleja ei ole vaikea löytää.

Lisäksi, vakituisen ohjelmiston lomassa tarjolla on varmasti joka viikonloppu jonkin sortin elokuvafestivaali jos toinenkin.

Tähän asti omituisimman elokuvaelämykseni koin viime lauantaina kun kävin katsomassa The rocky horror picture shown. Tiedättekö, sellainen seitkytluvun elokuvamusikaali, jonka ympärille on kehittynyt kiihkeä fanikultti niin että elokuvan katselu on itse asiassa rituaalin suorittamista: tietyssä kohdassa heitetään riisiä, toisessa vettä, ja aina kun mainitaan päähenkilön nimi pitää yleisön huutaa "ashole". No, Pariisissa on yksi elokuvateatteri joka esittää Rocky horrorin joka perjantai- ja lauantai-ilta. Lisäksi lauantaisin (tämän opin vasta paikan päällä) elokuvan lomassa näyttäytyy paikallisten fanien voimalla show: elokuva pyörii taustalla ja hörhät fanit esittää samaan tahtiin omaa identtistä versiotaan valkokankaan edessä, huutaa väliin kommenttejaan ja ohjaa yleisöä interaktiivisuudessa. Tyypit on siis hankkineet ihan samanlaiset puvut ja rekvisiitan kuin elokuvassa ja opetelleet vuorosanat ulkoa varmaan takaperin väärinpäin.

Ihmeellinen on tämä suuri maailma, omituinen...